10.10.2023
Väitöskirjani Visuoattentive deficits in unilateral stroke – assessment of various aspects with computer-based methods tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kesäkuussa 2022. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin uusien tietokonepohjaisten arviointimenetelmien kykyä havaita aivoverenkiertohäiriön jälkeisiä näönvaraisen tarkkaavuuden häiriöitä.
Aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat yhden merkittävimmistä tautitaakoista, vaikka jäännösoireistot ovatkin lievittyneet hoidon kehittymisen myötä. Tarkkaavuuden häiriöt kuuluvat yleisimpiin aivoverenkiertohäiriön jälkeisiin kognitiivisiin oireisiin. Toispuoleinen huomiotta jääminen eli neglect on yleinen tarkkaavuuden häiriö aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Aivovaurion vastakkaisen puolen huomiotta jäämisen lisäksi neglectiin liittyy myös yleistä eli ei-lateralisoitunutta tarkkaamattomuutta. Vaikea-asteinen neglect heikentää arkiselviytymistä, mutta myös lieväasteinen häiriö voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia – kuten riskejä liikenteessä.
Perinteisesti visuaalista neglectiä on arvioitu neuropsykologisin kynä-paperi-menetelmin, joita käytetään yhä laajalti. Perinteiset menetelmät ovat tarkoituksenmukaisia vaikea-asteisen neglectin toteamisessa, mutta lievien häiriöiden esille saaminen on haastavaa. Tutkimusnäytön perusteella perinteiset menetelmät eivät ole tähän tarkoitukseen riittäviä.
Väitöstutkimuksessani kehitettiin uusi tietokonepohjainen näönvaraisen tarkkaavuuden arviointimenetelmä, jossa hyödynnettiin laajaa näköhavaintokenttää (1.7 x 2.8 m näyttö), sekä käytettiin toista tietokonepohjaista neglectin arviointipatteristoa. Pyrkimyksenä oli parantaa arvioinnin herkkyyttä erityisesti lievien häiriöiden osalta.
Tutkimusaineisto kerättiin HUS:n neurologian kuntoutuspoliklinikalla. Koehenkilöiksi valikoitui 40 ensimmäiseen diagnosoituun aivoverenkiertohäiriöönsä sairastunutta potilasta, joilla ei ollut aiempia kognitioon vaikuttavia neurologisia tai psykiatrisia sairauksia eikä näkökenttäpuutosta. Tutkimuksensa toteutettiin keskimäärin 106 päivää sairastumisen jälkeen. Potilaiden verenkiertohäiriö rajoittui joko oikeaan (n=20) tai vasempaan (n=20) aivopuoliskoon. Lisäksi rekrytoitiin 20 tervettä vastaavan ikäistä kontrollikoehenkilöä.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa verrattiin kahta vaikeustasoltaan erilaista testiä, joissa suoritettiin kahta näönvaraista tehtävää rinnakkain (nk. kaksoistehtävä, laajalla näytöllä). Pyrkimyksenä oli saada esiin lievä neglect. Toisessa osatutkimuksessa verrattiin kahta ominaisuuksiltaan erilaista testiä, joista toinen esitettiin laajalla ja toinen standardikokoisella näytöllä. Tarkoituksena oli saada esiin näönvaraisen tarkkaavuuden häiriöiden eri ulottuvuuksia (toispuoleinen huomiotta jääminen, yleinen eli ei-lateralisoitunut tarkkaamattomuus). Kolmannessa osatutkimuksessa verrattiin laajalla näytöllä esitettävää perinteistä (nk. cancellation task) testauslähestymistapaa kahteen näönvaraisen tarkkaavuuden kaksoistehtävään, jotka esitettiin standardikokoisella näytöllä. Tarkoituksena oli verrata menetelmien herkkyyttä tuoda esiin toispuoleinen huomiotta jääminen.
Keskeisimpinä tuloksina kolmesta osatutkimuksesta voidaan todeta, että oikean aivopuoliskon verenkiertohäiriöpotilailla tuli esiin lievää vasemman puolen huomiotta jäämistä näönvaraisissa kaksoistehtävissä. Lisäksi molemmilla potilasryhmillä tuli esiin yleistä eli ei-lateralisoitunutta tarkkaamattomuutta testissä, jossa esitettiin nopeassa alaspäin suuntautuvassa liikkeessä olevia visuaalisia ärsykkeitä laajalla näytöllä.
Väitöstutkimuksen tulosten perusteella tietokonepohjaisilla menetelmillä voidaan todeta lieviä näönvaraisen tarkkaavuuden häiriöitä, jotka eivät tule perinteisillä menetelmillä esiin. Lievienkin häiriöiden esille saaminen on tärkeää ajatellen esimerkiksi turvallista liikenneselviytymistä ja kuntoutuksen optimoimista. Tästä johtuen olisi suositeltavaa käyttää riittävän vaativia (tietokonepohjaisia) menetelmiä lievien visuaalisen tarkkaavuuden häiriöiden arviointiin, sekä kroonisen vaiheen potilailla, jotka voivat kompensoida jäännösoireita perinteisissä testeissä.
Sanna Villarreal, neuropsykologian erikoispsykologi, PsT