Osallistuin viidennenteentoista Pohjoismaiseen neuropsykologian kongressiin (https://nordicmeeting.com/index.html), joka järjestettiin tällä kertaa 28.-30.8.2024 Norjan Trondheimissa. Kongressin teemana oli ”Brain Health Interventions and Technology”. Kolmipäiväinen kongressi tarjosi tiiviin ohjelman myös vapaamuotoisten aktiviteettien osalta ja joitakin kertoja huomasin toivovani suullisten esitysten ja symposiumien rinnakkaisuuden vuoksi esitysten tallentamista, jotta niitä voisi katsella jälkeenpäin.
Jo junamatka lentoasemalta Trondheimiin kattoi kauniita, matkailuohjelmiin sopivia maisemia, ja Trondheimin kaupungissa kongressin tapahtumapaikat sijaitsivat kävelyetäisyyksien päässä. Sää Trondheimissa oli suurimmilta osin miellyttävä loppukesän lämmön ollessa vielä ilmassa. Kongressi oli minulle ensimmäinen kongressi neuropsykologian alalta ja siitäkin syystä vahvat muistijäljet jättävä. Kongressi järjestettiin Clarion-hotellissa, josta löytyi toimivat tilat sekä key note -luennoille että suullisille esityksille hyvillä valaistusolosuhteilla. Ehdin tiistaina Trondheimiin saapumisen jälkeen osallistua ”Cognitive rehabilitation for children and adolescents with acquired brain injury: Clinical application of online problem-solving therapy, and individualized and group based interventions” -työpajaan, joka tarjosi käytännönläheisiä neuvoja kuntoutustyöhön aivovammoihin liittyen sekä myös menetelmän simulointia. Kongressissa oli vahva suomalaisedustus, mikä näkyi niin suullisissa esityksissä, symposiumissa kuin postereissakin. Jälkimmäiseen osallistuin kahdella kanssakirjoittajien kanssa tehdyllä posterilla (“State excitement in the assessment of early sociocognitive skills in Finnish children” ja “The impact of developmental concerns on early sociocognitive skills in Finnish children”). Alkujaan posterisessioita oli tarkoitus olla kahtena kongressipäivänä, lopulta postereita esiteltiin yhtenä päivänä, mikä yhtäältä helpotti muuhun kongressitarjontaan tutustumista, mutta toisaalta postereiden esilläolo useampana päivänä olisi nähdäkseni helpottanut niihin perehtymistä.
Skip Rizzon virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä kliinisessä työssä käsittelevä luento (“Clinical Virtual Reality: A brief review of the future”) avarsi allekirjoittaneen näkemyksiä virtuaalitodellisuuden käytön laaja-alaisuudesta ulottuen muun muassa posttraumaattisesta stressihäiriöstä ja fobioista kärsivien hoidosta sen käyttämiseen potilaiden kivuliaiden palovammahoitojen aikana sekä myös esimerkiksi autismikirjon nuorten harjoitteluun työhaastattelua varten (työhaastattelijan asenne hakijaa kohtaan on luonnollisesti säädettävä). Luento tarjosi käytännön esimerkkien kautta myös historiallista perspektiiviä virtuaalitodellisuuden kliinisen käytön kehittymiseen. Joseph Firthin luento “The Digital World and Youth Mental Health improving physical, psychological and cognitive outcomes” toi esiin digitaalisen maailman sekä mielenterveyden, että aivoterveyden kompleksisia yhteyksiä sekä yhteenkietoutumista. Lopuksi Firth antoi käytännön suosituksia digitaalisten palveluiden käyttöön nuorille ja heidän vanhemmilleen; monien muiden asioiden tavoin myös tässä asiassa vanhemman esimerkillä on suurta merkitystä. Digitaalisten palveluiden käyttö on varmasti keskustelun aiheena monissa kohtaamisissa eri-ikäisten asiakkaiden kanssa nykyhetkellä ja myös jatkossa. Firth korosti myös lääketieteellisen kentän, poliitikkojen sekä sosiaalisen median yhtiöiden yhteistyökumppanuutta. Charles Bombardierin luento “Depression in Persons with Traumatic Brain Injury” käsitteli kiinnostavasti tutkimustietoa siitä, että aivovamman saaneilla, joilla on tietynlainen kognitiivinen biotyyppi, voi olla tarvetta multimodaaliseen, intensiivisempään ja pitkäkestoiseen hoitoon.
Suullisista esityksistä erityisesti visuaaliseen prosessointiin liittyvät esitykset jäivät mieleeni. Kehityksellisen prosopagnosian määritelmää syvennettiin haastatteluiden avulla ja toisessa kehityksellistä kasvosokeutta käsittelevässä pilottitutkimuksessa tuotiin esiin näiden ihmisten huomattavampi psykiatrinen samanaikaissairastavuus ja pohdinta siihen liittyen, voisiko kehityksellinen prosopagnosia olla osa laajempaa kehityksellistä syndroomaa.
Tiettyjen key note -luentojen, symposiumien ja suullisten esitysten ohella eräs kongressimatkan kohokohta oli keskiviikkoiltana musiikkiesitys puitteeltaan, arkkitehtonisilta yksityiskohdiltaan ja akustiikaltaan upeassa Nidarosin tuomiokirkossa. Perjantaina pienimuotoinen vaellus suomalaisseurassa Norjan luonnossa toimi sopivana päätöksenä kongressimatkalle. Kokonaisuutena Pohjoismainen kongressi toi uusia näkökulmia, sovellettavaa ja tutkimustietoa myös lastenneurologian kliiniseen työhön lasten, perheiden ja heidän lähiverkostojensa sekä kuntouttajien ja moniammatillisen työtiimin kanssa. Lämpimät kiitokset kanssaosallistujille, joihin mahtui niin vanhoja kuin uusia tuttavia. Kiitokset kongressimatkan taloudellisesta tuesta Suomen Neuropsykologiselle yhdistykselle sekä psykologien yhteistyöjärjestö Pyrylle, Hogrefelle sekä työnantajalle palkallisista päivistä kongressiin osallistumiseksi. Kongressin jälkeen on hyvä suunnata odotus kohti seuraavaa Pohjoismaista neuropsykologian kongressia, joka järjestetään 2027 Helsingissä.
Kongressin ohjelma löytyy siitä kiinnostuneille seuraavasta osoitteesta:
https://nordicmeeting.com/program.html
Hille Vaskilinna
psykologi
Lastenneurologia, Kymenlaakson hyvinvointialue