Osallistuin elokuussa 2025 Skandinaavisen diabetestutkimusyhdistyksen (Scandinavian Society for the Study of Diabetes, SSSD) vuosittaiseen kokoukseen Oslossa.
Kongressiin osallistumisen ansiosta pääsin käymään ensimmäistä kertaa elämässäni Oslossa, osallistumaan ensimmäistä kertaa diabetesalan kongressiin sekä pitämään elämäni ensimmäisen suullisen esitykseni.
Oslo oli kaupunkina viihtyisä – kuten eräs matkaseurueemme jäsen totesi, norjalaisilla vaikuttaa olevan taito lisätä kaikkeen tietty “viihtyisyyslisä”. Tämä ilmeni erinomaisesti muun muassa kaupungin pääkirjastossa, joka varmasti olisi toinen kotini, jos Oslossa asuisin. Muita vaikuttavia kohteita olivat Munch-museo alkuperäisine Huutoineen, Munchin hauta – hautausmaallakin oli niin viihtyisät oltavat, että siellä otettiin aurinkoa ja pidettiin piknikkejä – sekä Vigelandsparken, vaikuttava patsaspuisto.
Väitöskirjatutkimukseni käsittelee tyypin 1 diabeteksen vaikutusta kognitioon, ja diabetesalan kongressiin osallistuminen tarjosi neuropsykologin näkökulmasta loistavan tilaisuuden syventää ymmärrystä kyseisestä sairaudesta ja sen hoidosta. Pääsin kuulemaan haiman kantasolusiirtohoidosta, jossa on siirrytty jo kliinisiin tutkimuksiin, ja johon luonnollisesti kohdistuu kentällä suuria toiveita ja odotuksia sairauden hoitoon ja jopa parantamiseen liittyen. Lisäksi luennoilla käsiteltiin laajalti muun muassa diabeteksen munuaistautia, tyypin 1 diabeteksen seulonnan etuja ja vasta-aiheita, diabeteksen etiologiaa sekä muuta diabeteksen hoitoa.
Minulla oli mahdollisuus jakaa oman neuropsykologisen väitöskirjatutkimukseni löydöksiä skandinaaviselle diabetestutkijayhteisölle suullisen esityksen muodossa. Esitykseni aihe oli retinan mikroverisuoniston, aivojen pienten suonten taudin ja kognition väliset yhteydet tyypin 1 diabetesta sairastavilla keski-ikäisillä ihmisillä. Vaikka diabetes (sekä tyyppi 1, että 2) on laajalti tunnistettu riskitekijä kognitiiviselle heikentymälle koko elämänkaaren ajan, ei neuropsykologinen tutkimustieto ollut kongressissa muutoin esillä. Olin sen vuoksi erityisen iloinen voidessani tuoda kongressiin kognitionäkökulmaa. Kongressi oli pieni, ja ilmapiiri oli ystävällinen ja kannustava, minkä vuoksi esityksen pitäminen oli mukava kokemus. Sain esityksen jälkeen myös hyödyllisiä kommentteja, jotka pääsivät heti käsikirjoitukseeni.
Tieteellisen annin lisäksi kongressi tarjosi luonnollisesti myös mahdollisuuden tutustua sekä suomalaisiin että kansainvälisiin tutkijakollegoihin, mikä on mielestäni anneista arvokkain – moniammatillisen tutkimustyön perusta.
Lämmin kiitos Suomen Neuropsykologiselle Yhdistykselle matka-apurahasta, joka osaltaan mahdollisti osallistumisen omaa osaamista syventävälle sekä inspiroivalle kongressimatkalle!
Iiris Kyläheiko
Neuropsykologian erikoispsykologi
Väitöskirjatutkija
Oslon pääkirjasto Deichman Bjørvika oli täynnä taidetta ja viihtyisiä lukunurkkauksia, ja sieltä oli hienot näkymät Oslon oopperatalolle ja Oslonvuonolle.
Vigelandsparkenin patsaat olivat vangitsevia