Osallistuin syyskuussa 2025 FESN:n (Federation of the European Societies of Neuropsychology) kongressiin Leipzigissä, Saksassa. Aurinkoinen alkusyksyn sää helli kongressivierailijoita. Kolmepäiväisessä kongressissa sessioita oli kolmessa salissa samanaikaisesti. Tilat olivat isot ja toimivat, eikä isoja ruuhkia syntynyt. Kuitenkin – ainakin suomalaisesta näkökulmasta harmillisesti – kahvi pääsi kuitenkin loppumaan kaikkina kongressipäivinä, mistä pienet risut järjestäjille.
Koulutus sisälsi useita symposiumeja kiinnostavista aiheista. Keynote-puhujina mm. David Hill kertoi älykkyyden periytyvyydestä. Itselleni ehkä antoisin sessio oli Sanne Franzenin vetämä symposium monikulttuurisuudesta, jossa Rune Nielsen kertoi työryhmänsä kehittävästä matematiikan testistä, jonka käytettävyyttä koulutuksen laadun mittaamisessa ovat tutkimassa. Anna Dreyer Cambridgesta kertoi HIV:iin liittyvän kognitiivisen heikentymän monitekijäisyydestä ja totesi, että varhaislapsuuden psykososiaaliset tekijät ja niiden vaikutus kognitioon on saattanut johtaa HIV:iin liittyvän kognitiivisen heikentymisen esiintyvyyden yliarvioimiseen. Ro Robotham Kööpenhaminan yliopistosta kertoi BiCON-projektista, jossa tutkittiin WAIS-IV:n avulla Tanskassa asuvia ja Tanskassa koulut käyneitä, arabiankielisistä perheistä olevia henkilöitä. Tutkittavat olivat yliopisto-opiskelijoita ja pärjänneet koulussa hyvin. He jäivät kuitenkin WAIS:n useassa osatestissä alle sen odotustason, mitä heiltä voisi kouluarvosanojen ja koulutustason perusteella odottaa. Etenkin kuutiotehtävissä suoriutuminen oli yllättävän heikkoa. Robotham totesi, että tärkeänä seikkana tulee huomioida kouluopetuksen lisäksi myös kulttuuriset tekijät: etenkin Pohjoismaissa on hyvin tavallista, että jo päiväkoti-ikäisten lasten kanssa rakennellaan kotona palapelejä ja legoilla, eli tavallaan harjoitellaan kuutiotehtäviä varten jo pienestä pitäen.
Yhden symposiumin teemana oli verkostoanalyysi (psychometric network analysis in neuropsychology). Symposiumissa kuultiin mm. voidaanko verkostoanalyysin avulla ennustaa, ketkä potilaat etenevät lievästä kognitiivisesta heikentymästä AT:hen ja ketkä taas eivät. Toivottavasti kuulemme näistä mielenkiintoisista teemoista jatkossakin. Toinen symposium kertoi muistisairauksien arvioinnin haasteista. Annika Notbohmin tutkimus etsi varhaisen AT:n neuropsykologisia markkereita, ja he havaitsivat assosiatiivisen oppimisen tehtävän heikentyvän jo varhaisessa vaiheessa. Barbara Poletti kertoi ALS-seulontamenetelmästä. ALS:iin liittyvästä kognitiivisesta oirekuvasta oli kongressissa useita esityksiä.
Erittäin kiinnostava symposium liittyi koneoppimiseen ja tekoälyyn neuropsykologiassa. Nicolas Langer Zurichin yliopistosta kertoi tekoälyn avustamasta neuropsykologisesta arvioinnista. Työryhmä oli opettanut tekoälyn pisteyttämään Reyn kuvion ja tekoäly suoriutui pisteytyksestä hyvin. Tällä hetkellä työryhmä on työstämässä muidenkin testien pisteytystä. Lisäksi Langer esitteli digitaalista kynää, joka voi mitata mm. paineluvoimakkuutta, ja jonka avulla voitaisi saada tietoa esimerkiksi tutkittavan väsyvyydestä tai suorituskyvyn vaihtelusta tutkimuksen aikana. Lisa Cipolotti esitteli Proverb Lesion Studya, jossa aiheutettiin leesioita kielimallille. Leesioiden jälkeen kielimalli ei enää osannutkaan tulkita sananlaskuja. Lisäksi Emilio Verche kertoi työryhmänsä kehittämästä algoritmista, jolla pyrittiin ennustamaan MCI:n todennäköisyyttä perusterveydenhuollon potilailla.
Itse pidin suullisen esityksen COVID-19 symposiumissa. Symposiumin muut esitykset olivat myös hyvin kiinnostavia. Franziska Kirsch ja Juliane Riedl olivat tutkineet post-COVID-potilaiden metakognitioita ja sairastumiseen sopeutumista. He olivat havainneet, että potilaat kykenevät yksittäisen tehtävän tasolla arvioimaan suoriutumistaan hyvin, mutta kokivat heikompaa luottamusta muistitoimintoihinsa. Lisäksi tärkeitä sairastumiseen sopeutumiseen liittyviä tekijöitä ovat, miten tapahtuma integroituu henkiön identiteettiin (event centrality) sekä intrusiivisen ja tarkoituksenmukaisen ruminoinnin merkitys: intrusiivinen ruminointi johtaa post-traumaattiseen stressiin, kun taas tarkoituksenmukainen ruminointi post-traumaattiseen kasvuun. Esityksiä kuunnellessa tuli mieleen, että samat teemat ovat keskeisiä myös monissa muissa tilanteissa ja neurologisissa sairauksissa. Lisäksi Emilia Lojek kertoi maailmanlaajuisen Covid-työryhmän keräämästä tiedosta arvioinnissa käytetyistä menetelmistä. Työryhmä totesi, että arviointi on hyvin vaihtelevaa, ja edelleen tarvitaan lisää keskustelua ja suosituksia menetelmävalinnoista.
Kongressirakennus, Kongresshalle am Zoo, sijaitsi aivan Leipzigin eläintarhan vieressä. Ehdimme yhtenä päivänä tutustua eläintarhaan, joka oli valtava ja ympäristönä hyvin viehättävä. En muista aiemmin eläintarhassa päässeeni nauttimaan kahvia terassilla aivan kirahvien päiden tasalla. Ehdoton suositus, mikäli joskus matkustaa Leipzigiin. Leipzigin keskusta ja vanhakaupunki oli miellyttävä miljöö, jossa törmäsimme iltaisin useampaan katumusiikkiesitykseen ja tunnelma kaupungilla oli lämmin. Pieni jännitysmomentti koettiin kotiinpäin lähtiessä, kun junan ovet eivät auenneetkaan Leipzigin lentoasemalla ja jäimme jumiin junaan, joka matkusti seuraavaan kaupunkiin Halleen. Onneksi matka ei lopulta ollut pitkä ja ehdimme kotimatkalle. Kiitos matkaseurasta ihanille kollegoille ja suurkiitokset Suomen neuropsykologiselle yhdistykselle matka-apurahasta!
Riikka Pihlaja
Neuropsykologian erikoispsykologi
Väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
