Osallistuin hiljattain Äkäslompolossa vuosittain järjestettävään monitieteelliseen Learning and Plasticity -kongressiin, jonne kokoontui kognitiivisen psykologian ja neurotieteiden tutkijoita ympäri maailmaa. Tämän vuoden LapMeetingin teemana oli “Cognitive and neural changes across the lifespan: from development to interventions“. Kokouksen tieteellinen anti oli mielenkiintoinen sekä väitöskirjatutkijan roolistani käsin, mutta myös kliinisen neuropsykologin työni näkökulmasta. Kongressin isona etuna oli mukavan tiivis porukka ja tunnelma (n. 70 osallistujaa), mikä helpotti vapaamuotoisen keskustelun syntymistä tutkijakollegoiden kanssa niin tieteellisen ohjelman kuin vapaa-ajanrientojenkin puitteissa.
Kongressissa järjestettiin neljän päivän aikana 8 symposiumia, joista itseäni eniten kiinnostavina teemoina olivat mm. ADHD, neurodegeneratiiviset sairaudet, oppimisen kognitiiviset, sosioemotionaaliset ja motivationaaliset taustatekijät, sekä musiikin vaikutus oppimiseen. Lisäksi saimme kuulla kaksi kattavampaa keynote -luentoa, joista ensimmäisen piti professori Silvia Bunge Berkeleystä. Silvia esitteli mielenkiintoista tutkimustyötään relationaalisen ajattelun (engl. relational thinking) kehittymisestä aivoissa ja miksi relationaalinen ajattelu tulisi mieltää osaksi toiminnanohjaustaitoja. Toisen keynote -puhujan, Cambridgen yliopiston professori Richard Bethlehemin, luennolla kuulimme Bethlehemin vaikuttavasta työstä laajan aivokuvantamisaineiston parissa (yhdistäneet yli 170 000 MRI-kuvaa!). Heidän tarkoituksenaan on luoda eräänlaiset viitearvot normatiivisesta aivojen kehityksestä (vrt. lasten kasvukäyrät), joiden avulla voidaan tunnistaa poikkeavia kehityskulkuja ja patologisia prosesseja aivoissa.
Pääsin itse esittelemään kongressissa aiempaan tutkimustyöhöni liittyviä tutkimustuloksia posterimuodossa. Esittelemäni tutkimus käsitteli muististrategioiden käyttämisen vaikutuksia muistisuoriutumiseen. Nykyään teen väitöskirjaani tutkimushankkeessa, jossa kehitämme uusia digitaalisia ja VR-pohjaisia menetelmiä kehityksellisen häiriöiden tarkemman arvioinnin tueksi. Kongressissa oli ADHD-aiheinen symposium ja posteriesityksiä, joiden kautta pääsin myös keskustelemaan väitöskirjani kannalta keskeisistä teemoista alan huippujen kanssa.
Koska kongressi pidettiin Suomen upeassa Lapissa, oli tieteellisen ohjelman aikataulu tietysti suunniteltu siten, että osallistujat ehtivät nauttimaan myös Ylläksen upeista talviaktiviteeteista. Vieraita kongressiin saapui useiden suomalaisten yliopistojen lisäksi myös ympäri maailmaa jopa Brasiliasta asti, ja luonnollisesti osalle vieraista talvilajit olivat vähemmän tuttua kauraa. Itse pyhitin tällä kertaa aamupäivät hiihtoretkille keväthangilla. Toiset kävivät muun muassa laskettelemassa, lumikenkäilemässä, ajamassa fatbikeilla, avantouimassa, huskysafarilla ja porotilalla. Erään illan yhteisen kongressi-illallisen jälkeen pääsimme myös suureksi yllätykseksemme ja iloksemme (ainakin suomalaisten osallistujien mielestä) nauttimaan legendaarisesta Dingosta, joka esiintyi kongressihotellin ravintolassa. Tanssilattia oli täynnä ja Dingon lavaenergia vaikutti onneksi tarttuvan myös kansainvälisiin vieraisiimme, joille yhtye ei ollut entuudestaan tuttu.
Kokonaisuudessaan tieteellisen ohjelman ja kongressimiljöön yhdistelmä oli ainutlaatuinen, ja sen takia uskon palaavani LapMeetingiin vielä monia kertoja uudestaan tulevina vuosina. Haluan kiittää SNPY:tä apurahasta, jonka avulla pääsin mukaan tälle monella tapaa mieleenpainuvalle kongressimatkalle Lappiin.
Tilda Eräste,
neuropsykologiaan erikoistuva psykologi,
väitöskirjatutkija (Oulun yliopisto)
