Väitöskirjani ”Executive dysfunction and memory decline nine-year post-stroke: associations with binge drinking” tarkastettiin 6.6.2025 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirjatyön ohjasi neuropsykologian dosentti Erja Poutiainen (Helsingin yliopisto). Vastaväittäjänä toimi neuropsykologian dosentti Mervi Jehkonen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena neuropsykologian professori Laura Hokkanen (Helsingin Yliopisto).
Yhä suurempi osa työikäisistä sairastuu aivoinfarktiin, joka on työikäisten kognition heikentymisen yleisin syy. Kognitiivinen oireisto puolestaan merkittävin työkykyä ennustava tekijä. Siten aivoinfarktin aiheuttamilla kognitiivisten oireiden merkitys on keskeinen, vaikka aivokudosta säästävän akuuttihoidon ansiosta sairastuneet kuntoutuvat nykyään useimmiten itsenäiseen arkielämään. Toinen väitöskirjassa tarkasteltu kognitioon vaikuttava tekijä on alkoholinkäyttöhistoria, tarkemmin kuvattuna tapa tyypillisesti juoda humalahakuiseen tyyliin. Säännöllinen humalahakuinen juominen on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty nuorten aikuisten kognitiivisiin oireisiin, vaikka käyttö ei täyttäisi alkoholiriippuvuuden diagnostisia kriteereitä. Humalahakuisen juomisen kognitiivisia vaikutuksia työikäisiin ei kuitenkaan vielä tunneta eikä myöskään aivoinfarktin pitkän aikavälin kognitiivista kehityskulkua. Väitöskirjatyöni tarkoituksena oli selvittää aivoinfarktin ja humalahakuisen juomisen vaikutuksia kognitioon työikäisillä aivoinfarktipotilailla yhdeksän vuoden seuranta-aikana.
Väitöskirjan aineiston muodostivat 230 sairastuessaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tai Lapin sairaanhoitopiirin alueella akuuttihoitoa ensimmäiseen ja ainoaan aivoinfarktiinsa saanutta 18–65-vuotiasta. Neurologi tutki potilaat sekä akuuttivaiheessa että kroonisessa vaiheessa (kuusi kuukautta, kaksi vuotta ja yhdeksän vuotta infarktista) ja kokosi olennaiset tausta- ja lääketieteelliset tiedot, kuten aivokuvantamistulokset. Neuropsykologi teki laajan tutkimuksen subakuuttivaiheessa (kolme kuukautta infarktista) ja kroonisessa vaiheessa (kuusi kuukautta, kaksi vuotta ja yhdeksän vuotta infarktista). Keskeisiltä taustatekijöiltään potilaita vastaava terve, 50 hengen vertailuryhmä tutkittiin kolmen kuukauden välein ja sitten yhdeksän vuoden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta.
Väitöskirjatyön tulosten mukaan työikäisten infarktipotilaiden muisti heikentyi yhdeksän vuoden seuranta-aikana enemmän kuin terveiden verrokkien (osatyö II). Humalahakuinen juominen puolestaan oli yhteydessä toiminnanohjauksen heikentymiseen aivoinfarktin jälkeen: Aivoinfarktin subakuuttivaiheessa humalahakuinen juominen oli yhteydessä vaikeuksiin kaikissa toiminnanohjaustehtävissä (osatyö I). Aivoinfarktin kroonisessa vaiheessa humalahakuinen juominen oli yhteydessä toiminnanohjaukseen ja muistin vaikeuksiin (osatyö III).
Väitöskirjan tulokset viittaavat ensiksi siihen, että aivoinfarktin sairastaneiden työikäisten muisti heikentyy infarktia seuraavan vuosikymmenen aikana enemmän kuin terveillä. Toiseksi infarktilla ja humalahakuisella juomisella on kumulatiivinen, toiminnanohjauksen vaikeutena näkyvä yhteisvaikutus aivoinfarktin subakuutissa vaiheessa. Kroonisessa vaiheessa, yhdeksän vuoden kuluessa infarktista, humalahakuinen juominen näytti lisäävän aivoinfarktin negatiivisia vaikutuksia sekä toiminnanohjaukseen että muistiin. Tulokset vahvistavat kliinistä käytäntöä, jossa neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan eri tekijöiden vaikutuksia kognitioon, sillä moni tekijä elämänhistorian varreltakin voi osaltaan vaikuttaa aivoinfarktista toipumiseen. Nyt saatuja tuloksia pitkän aikavälin kognitiivista kehityskuluista voidaan hyödyntää myös kuntoutuksessa. Tuen ja seurannan tarvetta kannattaa harkita myös myöhemmässä vaiheessa aivoinfarktin kognitiivisten oireiden ollessa tutkimuksen perusteella pitkäkestoisia.
Väitöskirja on kokonaisuudessaan luettavissa Heldassa: http://hdl.handle.net/10138/596070
Siiri Laari,
neuropsykologian erikoispsykologi, PsT
HUS Neurokeskus, Neuropsykologia