Väitöskirja: Executive and memory impairments after first-ever cerebral infarction

Lisännyt Iiris Kyläheiko 3. helmikuuta 2021

Väitöskirjani Executive and memory impairments after first-ever cerebral infarction tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa elokuussa 2020. Väitöstutkimuksessani havaittiin, että pitkäkestoiset kognitiiviset häiriöt ovat yleisiä jopa neurologisesti hyvin toipuneilla työikäisillä aivoinfarktin sairastaneilla potilailla.


Aivoinfarktien vuoksi menetetään maailmanlaajuisesti merkittävä määrä laatupainotteisia elinvuosia. Aivoinfarktiin sairastuneiden keski-ikä on Suomessa yli 70. Kuitenkin neljännes aivoinfarktiin sairastuneista on työikäisiä, ja tämän nuoremman potilasjoukon sairastuvuus on kasvanut korkean työtulon maissa. Tarkempaa tietoa työikäisten aivoinfarktin sairastaneiden kognitiivisista oireprofiileista tarvitaankin lisää. 


Väitöstutkimuksessani tarkasteltiin toiminnanohjausta ja muistisuoriutumista tarkkaan rajatulla työikäisten aivoinfarktipotilaiden aineistolla. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa suomalaisessa keskussairaalassa, HUSissa ja Lapin keskussairaalassa. Potilaskohortti koostui alkuvaiheessa 230:stä 18–65-vuotiaasta suomenkielisestä henkilöstä, jotka olivat sairastuneet ensimmäiseen diagnosoituun aivoinfarktiin ja joilla ei ollut aiemmin diagnosoituja kognitioon vaikuttavia neurologisia tai psykiatrisia sairauksia. Eri osatutkimuksiin valikoitui 132–179 potilaan osajoukot.Lisäksi kerättiin verrokkiaineisto 50 henkilöstä, jotka eivät olleet sairastaneet aivoinfarktia. Potilaat tutkittiin neuropsykologisesti sairastumisen alkuvaiheessa, eli sairastumisen jälkeisten ensimmäisten viikkojen aikana, kuuden kuukauden kuluttua sairastumisesta ja kahden vuoden kuluttua sairastumisesta. Neuropsykologinen tutkimus kattoi useita kognitiivisia osa-alueita, kuten toiminnanohjaus, kielellinen ja visuaalinen muistisuoriutuminen, psykomotorinen nopeus ja esimerkiksi kielelliset toiminnot. Potilaat tutkittiin lisäksi neurologisesti.


Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin neuropsykologista oireprofiilia aivokuoren alaisten (subkortikaalisten) ja aivokuoren (kortikaalisten) aivoinfarktien jälkeen alkuvaiheen ja kuuden kuukauden tutkimuksissa. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin toiminnanohjauksen ja muistisuoriutumisen yhteyksiä kuuden kuukauden ja kahden vuoden seurantatutkimuksissa. Potilaat jaettiin toiminnanohjaukseltaan heikentyneisiin ja normaalisti suoriutuviin ja näiden ryhmien eroja tutkittiin. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin kognition eri osa-alueiden toiminnan muutoksia kahden vuoden seuranta-aikana.


Suurin osa kognitiivisesta kuntoutumisesta tapahtui tutkitussa potilasjoukossa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana sairastumisesta kaikilla tutkituilla kognition osa-alueilla. Kuuden kuukauden ja kahden vuoden välillä seurannassa havaittiin vain vähän kognitiivisia muutoksia. Kognitiivinen heikentyminen oli yleistä tarkoissa neuropsykologisissa tutkimuksissa niilläkin potilailla, joiden todettiin olevan hyvin toipuneita neurologisten mittareiden perusteella. Noin puolet työikäisistä aivoinfarktipotilaista oli sairastumisen alkuvaiheessa kognitiivisesti heikentyneitä näillä tarkoilla neuropsykologisilla tutkimuksilla arvioituna. Noin kaksi viidesosaa oli edelleen kognitiivisesti heikentyneitä kuuden kuukauden ja kahden vuoden seurannoissa. Psykomotorinen hidastuneisuus ja toiminnanohjauksen vaikeudet olivat tyypillisimpiä kognitiivisia häiriöitä läpi seuranta-ajan. Toiminnanohjauksen vaikeudet olivat yhteydessä heikentyneeseen muistisuoriutumiseen tehtävissä, joissa tarvittiin aktiivista muististrategioiden käyttöä. Aivokuoren alaisten infarktien jälkeen havaittiin enemmän muistivaikeuksia ja psykomotorista hidastumista kuin aivokuoren infarktien jälkeen.


Väitöstutkimuksessani todettiin siis, että kognitiiviset häiriöt ovat varsin yleisiä työikäisillä aivoinfarktin sairastaneilla potilailla, jotka ovat neurologisesti hyvin toipuneita. Tarkka neuropsykologinen tutkimus nopeasti sairastumisen jälkeen on tärkeää. Näin on mahdollista tunnistaa ne potilaat, joilla on kognitiivisia häiriöitä, jotka voivat vaikeuttaa esimerkiksi työssä pärjäämistä. Kognitiivisten häiriöiden profiilia tai vaikeusastetta ei voi suoraan päätellä esimerkiksi infarktin kliinisten tietojen, kuten sijainnin, perusteella. Koska suurin osa kognitiivisesta kuntoutumisesta tapahtuu puolen vuoden kuluessa aivoinfarktiin sairastumisesta, neuropsykologinen kuntoutus tulisi tulosten perusteella aloittaa nopeasti sairastumisen jälkeen, jotta sen avulla voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ohjata ja tukea kuntoutumista. Tämän tutkimuksen perusteella aivoinfarktipotilaiden kuntoutustarvetta tulee arvioida myös myöhemmässä vaiheessa,ja kuntoutusta tulee tarjota riittävän pitkään, sillä tutkimuksessa havaittiin, että kognitiiviset oireet ovat pitkäkestoisia.

Katri Turunen

Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT

Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.