Comprehensive-holistic neurorehabilitation, outcomes and their subjective appraisal in adults with traumatic brain injury

Lisännyt Iiris Kyläheiko 14. joulukuuta 2020

Väitöskirjan nimi: Comprehensive-holistic neurorehabilitation, outcomes and their subjective appraisal in adults with traumatic brain injury

Jaana Sarajuuri

Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta

Väitöstilaisuus 1.10.2020: 

Vastaväittäjä: 

Senior Research Professor Emeritus James F. Malec, PhD, Indiana University School of Medicine, Professor Emeritus, Mayo Clinic Indianapolis, USA 

Esitarkastajat: 

Professor Keith D. Cicerone, PhD, University of Medicine and Dentistry of New Jersey, Associate Professor, Seton Hall University Graduate School of Medical Education New Jersey, USA 

Docent Päivi Hämäläinen, PhD, University of Turku and Masku Neurological Rehabilitation Centre, Turku, Finland 

 

Aivovammoilla on maailmalaajuisesti merkittävä vaikutus terveydenhoitoon niihin liittyvän korkean ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden sekä sosioekonomisen taakan vuoksi. Aivovammoille ominaiseen neuropatologiaan liittyy suuri määrä erilaisia kognitiivisia, käyttäytymisen ja tunne-elämän säätelyn sekä motorisen toimintakyvyn häiriöitä. Ne aiheuttavat usein pitkäaikaista, elinikäistä ja myös ajan myötä kehittyvää toimintakyvyn alenemaa, mikä heikentää monen vammautuneen yleistä terveydentilaa, psykososiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia. Vaikka aivovammapotilaiden hoidon, kuntoutusinterventioiden ja tutkimuksen laatu on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kehittynyt, tehokkaiden käytäntöjen tutkimusnäyttö on yhä vähäistä, eikä kuntoutusinterventioista ole juurikaan näyttöön perustuvia suosituksia. Aivovamman postakuutin vaiheen kokonaisvaltaisten-holististen neuropsykologisesti painottuneiden moniammatillisten kuntoutusohjelmien (CHRP) vaikuttavuutta potilaiden psykososiaalisen toimintakyvyn kohentamiseksi on osoitettu usealla tutkimuksella, mutta kontrolloituja tutkimuksia on vähän. Puutetta on myös tutkimuksesta, joka selvittäisi kognitiivisten ja motoristen toimintojen yhteyksiä, vaikka näillä saattaisi olla kliinistä merkitystä aivovammojen kuntoutuksessa. Viime vuosina on myös lisääntynyt tietoisuus tarpeesta täydentää kuntoutuksen tuloksellisuuden arviointia kuntoutujan omakohtaiseen kokemukseen perustuvalla arvioinnilla, jolla saattaisi olla merkitystä erilaisten kuntoutusinterventioiden kohdentamiseen. 


Tässä väitöstutkimuksessa tutkittiin CHRP-sovelluksen vaikutusta aivovammapotilaiden psykososiaaliseen toimintakykyyn (Osatutkimus I), kuntoutuksen objektiivisesti mitattavien ja subjektiivisesti arvioitujen vaikutusten välistä yhteyttä (Osatutkimus III) sekä kognitiivisen ja motorisen suoriutumisen välisiä yhteyksiä niiden hyödyntämiseksi kononaisvaltaisessa moniammatillisessa aivovammakuntoutuksessa (Osatutkimus II). Osatutkimus I vertasi 19 aikuispotilasta, joilla oli postakuutin vaiheen keskivaikea tai vaikea aivovamma ja jotka oli valittu peräkkäin kuuden viikon mittaiseen CHRP-kuntoutukseen, ja 20 kontrollipotilasta, jotka olivat saaneet yleisen terveydenhuollon käytäntöjen mukaisia kuntoutuspalveluja. Kahden vuoden seuranta-ajan jälkeen arvioitiin potilaiden produktiivisuutta (työssä, opiskelemassa tai osallistuminen vapaaehtoistyöhön) lopputulosmuuttujalla ’produktiivinen’ tai ’ei-produktiivinen’ kahden sokkoutetun arvioitsijan toimesta. Produktiivisuus arvioitiin strukturoidulla kysymyslomakkeella, jonka täyttivät potilaat ja heidän läheisensä. Osatutkimus II mittasi 34 fyysisesti hyvin toipuneen postakuutin vaiheen keskivaikean tai vaikean aivovamman saaneen miehen kognitiivista ja motorista toimintakykyä. Kognitiivista toimintakykyä arvioitiin tiedonkäsittelyn sujuvuuden, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen, erityisesti tahdonalaisten liikkeiden osalta, ja motorista toimintaa tasapainon, ketteryysjuoksun, ja rytmi-koordinaatiokyvyn osalta. Kahdessa maassa toteutettuun osatutkimukseen III osallistui 54 aikuispotilasta, joilla oli postakuutin vaiheen keskivaikea tai vaikea aivovamma ja jotka olivat palanneet työhön eriasteisesti CHRP-kuntoutuksen jälkeen. Objektiivista vaikutusta arvioitiin saavutetun työn vaativuusasteella ja subjektiivisia vaikutuksia itsearviointilomakkeella, joka käsitti kuusi osa-aluetta: oma ponnistelu kuntoutuksen aikana, elämän merkityksellisyys ja produktiivisuus, emotionaalinen tasapaino, sosiaalinen elämä ja kyky solmia läheisiä ihmissuhteita. 


Osatutkimus I osoitti, että seurannan päätyttyä 89% CHRP-kuntoutuksen käyneistä ja 55% verrokkiryhmän potilaista oli produktiivisia. CHRP osoittautui merkittävästi paremmaksi ennustamaan produktiivisuuden saavuttamista. Muut tekijät kuin CHRP eivät selittäneet ryhmien produktiivisuudessa havaittua eroa. Lisäksi osatutkimus III osoitti, ettei CHRP-kuntoutuksen jälkeen saavutettu työn vaativuusaste ollut yhteydessä subjektiivisen arvioinnin osa-alueisiin muutoin kuin läheisten ihmissuhteiden solmimisen kyvyn osalta. Kaiken kaikkiaan potilaat arvioivat olevansa varsin tyytyväisiä hyvinvoinnin eri osa-alueilla CHRP-kuntoutuksen jälkeen. Eksploratiivinen osatutkimus II analysoi kognitiivisten ja motoristen toimintojen välisiä suhteita ja osoitti yhteyksiä kognitiivisen tiedonkäsittelyn, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen sekä dynaamisen tasapainon mittareiden välillä. Tiedonkäsittelyn ja toiminnanohjauksen sujuvuus heijastui kävelyn/dynaamisen tasapainon ja ketteryysjuoksun nopeuteen. 


Tämän väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että CHRP-kuntoutus edistää postakuutissa vaiheessa olevien keskivaikean ja vaikean aivovamman saaneiden potilaiden psykososiaalista toimintakykyä jopa useita vuosia vammautumisen jälkeen (Osatutkimukset I ja III). Tulokset vahvistavat käsitystä, että CHRP-kuntoutus edesauttaa merkityksellisen ja tyydyttävän elämän luomista olemassa olevan toiminnanvajauksen kanssa. Aiempien vähälukuisten tutkimusten mukaisesti osatutkimus II tukee käsitystä kognitiivisen ja motorisen suoriutumisen vuorovaikutuksesta viitaten siihen, että tiedonkäsittelyn, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen mittarit ovat yhteydessä motoriseen suoriutumiseen. Tulokset tukevat käsitystä kuntoutuksen multimodaalisista vaikutuksista ja kannustavat moniammatilliseen kokonaisvaltaiseen aivovammakuntoutukseen sen tuloksellisuuden tehostamiseksi. Osatutkimus III:n tulokset vahvistavat käsitystä, että objektiivisesti mitattava kuntoutustulos ei välttämättä ole yhteydessä potilaan kokemaan hyvinvointiin tai tyytyväisyyteen. Tulokset viittaavat siihen, että nämä ovat subjektiivisessa kokemuksessa erillisiä puolia, jotka tulisi huomioida kuntoutuksen tuloksia arvioitaessa. Tämän väitöstutkimuksen löydökset kannustavat toteuttamaan CHRP-mallin mukaista kuntoutusta aivovammapotilaiden psykososiaalisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kohentamiseksi.


Väitöskirja on saatavissa täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/319356

Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.