Väitöskirja: Otsalohkodementian diagnostiikka vaatii laajaa neuropsykologista selvittelyä

Lisännyt Iiris Kyläheiko 26. tammikuuta 2020

Väitöskirjani Cognitive and behavioral characteristics of frontotemporal lobar degeneration tarkastettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa syyskuussa 2017.Väitöstutkimuksessani havaittiin, että otsa-ohimolohkorappeumien tunnistamiseen tarvitaan laajaa neuropsykologista tutkimusta ja käyttäytymisen muutosten järjestelmällistä arviointia.

Otsa-ohimolohkorappeuman oireet puhkeavat usein jo myöhäisessä keski-iässä ja se onkin Alzheimerin taudin (AT) jälkeen yleisin työikäisten dementiaa aiheuttava sairaus. Ensisijaisesti käytösoirein ilmenevä otsalohkodementia on otsa-ohimolohkorappeumien yleisin alamuoto.Otsalohkodementian keskeisiä oireita ovat käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutokset sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat. Sairastunut saattaa muuttua apaattiseksi ja välinpitämättömäksi tai impulsiiviseksi ja estottomaksi. Tiedonkäsittelyn ongelmista korostuu toiminnan sujuvuuden ja joustavuuden heikentyminen, joka voi arjessa näkyä esimerkiksi aloitekyvyttömyytenä ja epäjärjestelmällisyytenä. Otsa-ohimolohkorappeumiin kuuluu myös kaksi kielellisin oirein ilmenevää alatyyppiä, etenevä sujumattomuusafasia ja semanttinen afasia. Sairaus esiintyy usein suvuittainja oireyhtymän taustalta on löydetty useita geneettisiä mutaatioita. Suomessa merkittäväksi geneettiseksi mutaatioksi on osoittautunut vuonna 2011 löydetty kromosomiin 9 liittyvä kuuden nukleotidin käsittävä toistojakson muutos, C9ORF72, joka selittää lähes puolet suomalaisista otsa-ohimolohkorappeumatapauksista.

Muistisairauksiin liittyvissä tutkimuksissa otsalohkodementia on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Otsalohkodementian erottaminen erityisesti AT:sta ja toisaalta psykiatrisista sairauksista voi olla haastavaa. Kognitiivisten ja käyttäytymiseen liittyvien muutosten arvioiminen on keskeinen osa taudin diagnostiikkaa, mutta aiempaa tutkimusta tämän tautiryhmän neuropsykologisista piirteistä ei ole suomalaisessa väestössä tehty ja kansainvälisissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tieto C9ORF72-toistojaksomutaation kantajien kognitiivisesta profiilista on hyvin vähäistä. 

Väitöstutkimuksessani pyrittiin löytämään kliiniseen käyttöön soveltuvia neuropsykologisia menetelmiä, joista on hyötyä otsalohkodementian varhaisessa tunnistamisessa,sekä selvittämään C9ORF72-mutaation kantajien neuropsykologisia erityispiirteitä.Lisäksi haluttiin tutkia käytösoireita kartoittavan FBI-mod -läheiskyselyn hyödyllisyyttä muistisairauksien arvioinnissa.Tutkimusaineisto koostui kahdessa yliopistosairaalassa (OYS ja KYS) diagnosoiduista otsa-ohimolohkorappeumaa, AT:a ja lievää kognitiivista heikentymää (MCI) sairastavista.

Laajan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella löydettiin eroavaisuuksia otsalohkodementiaa ja AT:a sairastavien tiedonkäsittelyyn liittyvissä vaikeuksissa.Otsalohkodementiaa sairastavat suoriutuivat AT-potilaita heikommin kielellistä (erityisesti foneemista) sujuvuutta, työmuistia ja kielellistä käsityskykyä arvioivissa tehtävissä. Sen sijaan muistisuoriutuminen, erityisesti viivästetyn mieleenpalautuksen osalta, oli heikompaa AT:a sairastavilla. Perinteiset toiminnanohjausta arvioivat menetelmät, kuten Trail Making tai Stroop, eivät erotelleet otsalohkodementiaa ja AT:a sairastavia toisistaan. Näiden menetelmien kohdalla suoriutumisen laadullisten piirteiden huomioiminen onkin erityisen tärkeää, kun pyritään erottamaan näitä sairausryhmiä toisistaan.

C9ORF72-mutaation kantajilla toiminnanohjauksen ongelmat olivat vaikeampia kuin ei-kantajilla: he suoriutuivat heikommin foneemisen fluenssin tehtävässä sekä tekivät enemmän inhibitio- ja perseveraatiovirheitä kuin ei-kantajat ja AT-potilaat. Joissakin tutkimuksissa C9ORF72-mutaation kantajilla on raportoitu samantyyppisiä viivästetyn mieleenpalautuksen ongelmia kuin AT:ssa, mutta tutkimuksemme tulokset eivät tukeneet näitä löydöksiä.Tapaustutkimuksen avulla kuvasimme kahdenkymmenen vuoden ajan seurannassa ollutta mutaation kantajaa, jonka sairaus ei edelleenkään ollut edennyt dementiatasoiseksi. Olimmekin yksi ensimmäisistä tutkimusryhmistä maailmassa, jotka ovat todenneet, että C9ORF72-mutaatioon liittyvä otsa-ohimolohkorappeuma voi edetä poikkeuksellisen hitaasti.

Perusterveydenhuollossa muistiseulana käytetyn CERAD-tehtäväsarjan kyky erotella otsalohkodementiaa ja AT:a sairastavia toisistaan oli rajallinen. Otsalohkodementiaa sairastavat kuitenkin suoriutuivat CERAD-tehtäväsarjan viivästetyn mieleenpalautuksen osioissa AT-potilaita paremmin. Aivan otsalohkodementian varhaisvaiheessa suoriutuminen CERAD-tehtäväsarjassa voi olla jopa normaalia. Käyttäytymisen ja luonteen muutoksien kartoittaminen potilaan läheisen täyttämän, erityisesti otsalohkodementian oireisiin suunnatun kyselylomakkeen (FBI-mod) avulla todettiin hyödylliseksi otsalohkodementian diagnostiikassa.FBI-mod -kysely erotteli hyvin otsalohkodementiaa sairastavat AT ja MCI -potilaista sekä etenevää sujumattomuusafasiaa sairastavista.

Otsalohkodementian tunnistaminen perusterveydenhuollossa on haastavaa ja osa potilaista ohjautuu aluksi psykiatriseen hoitoon käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutosten vuoksi. Myöhäisessä keski-iässä alkavista etenevistä luonteen muutoksista ja samanaikaisista tiedonkäsittelyn ongelmista kärsivien kohdalla pitäisikin huomioida otsalohkodementian mahdollisuus. Nämä henkilöt tulisi ohjata erikoissairaanhoitoon neurologisiin ja neuropsykologisiin tutkimuksiin taustalla mahdollisesti piilevän muistisairauden tunnistamiseksi. Väitöstutkimukseni tulokset korostavat laajan neuropsykologisen tutkimuksen merkitystä sekä suoriutumisen laadullisten piirteiden huomioimista otsa-ohimolohkorappeumien diagnostiikassa. Vaikka C9ORF72-mutaation kliininen kuva on hyvin vaihteleva, niin toiminnanohjauksen ongelmat ovat keskeinen osa taudinkuvaa. FBI-mod on hyödyllinen ja helppokäyttöinen väline käytösoireiden arviointiin. Suomessa yleisesti käytetty Muistikysely läheiselle ei kattavasti kartoita otsalohkodementialle tyypillisiä käytösoireita, joten FBI-mod -kyselyn käyttö on suositeltavaa tätä potilasryhmää tutkittaessa.

 

Noora Suhonen

Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.