Väitöskirja: The Role of Maternal Depressive and Anxiety Symptoms in Maternal Cognitive Processing During Pregnancy and Infant A

Lisännyt Laura Takkunen 3. heinäkuuta 2019

Väitöskirjani ”Äidin masennus- ja ahdistusoireiden yhteys hänen kognitiivisiin toimintoihinsa raskausaikana sekä 8-kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeisiin suuntautuvaan tarkkaavaisuuteen – FinnBrain-syntymäkohorttitutkimus” hyväksyttiin joulukuussa 2018 Turun yliopiston psykologian oppiaineessa. Tutkimuksessani selvitettiin äidin raskausaikana kokemien masennus- ja ahdistusoireiden sekä hänen kognitiivisten toimintojensa välisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkittiin kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointia ja erityisesti uhan havaitsemista kasvojenilmeistä, ja verrattiin lapsia, joiden äidit raportoivat korkeaa vs. matalaa psyykkistä stressiä raskausaikana/synnytyksen jälkeen.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lapsen aivojen ja stressinsäätelyjärjestelmien kehitys alkaa jo sikiöaikana, ollen kiivainta ensimmäisten elinvuosien aikana. Äidin psyykkiset stressioireet raskausaikana ja synnytyksen jälkeen voivat ohjelmoida lapsen kehitystä niin, että lapsella on suurempi riski stressinsäätelyjärjestelmän ongelmiin ja myöhempään psyykkiseen sairastavuuteen. Tämä väitöskirja, osana laajempaa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, pyrki selvittämään varhaisia mekanismeja, jotka voivat välittää äidin psyykkisten stressioireiden siirtymistä lapsen terveyskehitykseen. Tutkimuksessa on kehityspsykopatologinen näkökulma: sekä äidin siirtymä vanhemmuuteen että lapsen varhaiskehityksen ohjelmoituminen raskausajasta alkaen, nähdään herkkyyskautena, joka ohjelmoi varhaista vanhemmuutta ja lapsen kehitystä syntymänjälkeisessä ympäristössä. Tavoitteena on ymmärtää mielenterveyden kehitysmekanismeja sekä löytää intervention kohteita varhaisen vanhemmuuden ja lapsen kehityksen tueksi.

Väitöskirja koostui neljästä artikkelista, jotka on julkaistu kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä.

Ensimmäinen artikkeli oli käytettyihin kognitiivisiin testimenetelmiin liittyvä raportti, jossa verrattiin perinteisen kognitiivisen kykytestin, WAIS-IV:n, ja tietokoneistetun neuropsykologisen testipatterin, Cogstaten, välisiä yhteyksiä. Tutkittavat olivat raskaana olevia tai juuri synnyttäneitä naisia (N = 80). Tutkimuksessa havaittiin, että kahden kognitiivisen testin eri osien välillä oli ei-merkitseviä tai vain kohtalaisia yhteyksiä, jolloin niiden voidaan ajatella mittaavan pääosin toisistaan erillisiä kognitiivisia osatoimintoja. Cogstate ei mittaa kielellisen päättelyn kykyjä, ollen siten melko riippumaton kielellisestä tietopohjasta.

Viite artikkeliin: Kataja, E-L., Karlsson, L., Tolvanen, M., Parsons, C., Schembri, A., Kiiski-Mäki, H. & Karlsson, H. (2016). Correlation between the Cogstate computerized measure and WAIS-IV among birth cohort mothers. Archives of Clinical Neuropsychology, 32(2): 252-258. https://doi.org/10.1093/arclin/acw099

Toisessa osatyössä tutkittiin odottavan äidin (N = 230) kognitiivisten toimintojen (Cogstaten näönvarainen ja kielellinen työmuisti, tarkkaavaisuuden ylläpito, prosessointinopeus) ja masennus- ja ahdistusoireiden välisiä yhteyksiä. Ahdistuneisuudesta tutkittiin sekä yleisen ahdistuneisuuden että raskausspesifin ahdistuksen yhteyksiä. Tutkimuksessa havaittiin, että masennusoireet olivat yhteydessä heikompaan suoriutumiseen visuo-spatiaalisen työmuistin tehtävässä. Yhteys oli olemassa keskiraskaudessa tehtyyn kognitiiviseen testiin riippumatta siitä, missä raskauskolmanneksessa äiti raportoi masennusoireita. Samoin testintekoaikaan ajoittuva raskausspesifi ahdistuneisuus oli yhteydessä heikompaan kognitiiviseen testisuoriutumiseen. Yleinen ahdistuneisuus ei ollut yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen, ja ylipäänsä yhteydet oireiden ja kognition välillä olivat olemassa vain visuo-spatiaalista työmuistia edellyttävässä tehtävässä. Raskausaikana äidin aivojen muovautuvuus on suurta, sillä etenkin sosiaalis-emotionaaliset ja toiminnanohjauksesta vastaavat toiminnot alkavat mukautua vanhemmuuden vaatimuksiin. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että siirtymä vanhemmuuteen voi olla erilainen eri naisille, ja osalla naisista psyykkisiin oireisiin yhdistyy myös työmuistin ja toiminnanohjauksen vaikeuksia. Samat naiset ovat osallistuneet, osana FinnBrain-tutkimusta, seurantakäynneille myös synnytyksen jälkeen. Pitkän tähtäimen tavoitteena onkin arvioida, ovatko kognition ja psyykkisten oireiden väliset yhteydet tilapäisiä tai heijastuvatko ne jotenkin esimerkiksi varhaiseen vanhemmuuteen.

Viite tutkimukseen: Kataja, E-L., Karlsson, L., Huizink, A.C., Tolvanen, M., Parsons, C., Nolvi, S. & Karlsson, H. (2017). Pregnancy-anxiety and depressive symptoms associate with visuospatial working memory errors during pregnancy. Journal of Affective Disorders, 218:66-74. doi: 10.1016/j.jad.2017.04.03

Kolmannessa ja neljännessä osatyössä tutkittiin, miten kahdeksan kuukauden ikäinen vauva (N = 390) irrottaa katseensa erilaisista kasvojenilmeistä, erityisesti ympäristön uhkaa viestivistä pelokkaista kasvoista, kohti häiriöärsykkeitä. Näissä töissä oltiin kiinnostuneita siitä, miten äidin raskausajan ja synnytyksen jälkeisen ajan masennusoireet tai ahdistuneisuusoireet ovat yhteydessä vauvan tarkkaavaisuuteen ja pelkoprosessointiin (pelokkaat kasvot vs. iloiset ja neutraalit kasvot). Vauvan tarkkaavaisuutta tutkittiin silmänliikemenetelmän avulla.

Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki vauvat irrottivat katseensa vähiten todennäköisesti pelokkaista kasvoista. Tulos vastaa aiempia tutkimuksia ikätyypillisestä tarkkaavaisuuden pelkovinoumasta vauvaiässä. Kuitenkin äidin masennusoireet olivat yhteydessä vauvan voimakkaampaan pelkoprosessointiin; vauvat, joiden äidit oireilivat joko raskausaikana tai synnytyksen jälkeen irrottivat katseensa pelokkaista kasvoista vähemmän todennäköisesti kuin vauvat, joiden äidit eivät raportoineet oireita. Samoin äidin raskausajan ahdistuneisuus oli yhteydessä vauvan voimakkaampaan pelkovinoumaan, senkin jälkeen, kun synnytyksen jälkeiset oireet otettiin huomioon. Äidin synnytyksen jälkeinen ahdistuneisuus puolestaan oli yhteydessä poikavauvojen suurempaan todennäköisyyteen irrottautua kaikista kasvoista kohti häiriöärsykkeitä, kun taas tytöillä äidin oireilu oli yhteydessä taipumukseen jäädä katsomaan kaikkia kasvoja. Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että varhainen kehitysympäristö, mahdollisesti jo kohtuympäristö, voi ohjelmoida vauvan tarkkaavaisuusjärjestelmiä havainnoimaan sosiaalis-emotionaalisia viestejä eri tavoin. Osa yhteyksistä voi olla sukupuolisidonnaisia. Tulokset voivat heijastella myös geeniperimän vaikutuksia. Samoja lapsia on tutkittu silmänliikemenetelmällä FinnBrainissa myöhemmin ensin 2,5-vuoden iässä ja tällä hetkellä 5-vuoden iässä. Tavoitteena onkin ymmärtää lapsen tunne-tarkkaavaisuusjärjestelmien kehitystä vauvaiästä alkaen, ja varhaisen stressin kontekstissa.

Viitteet tutkimuksiin: Kataja, E-L., Karlsson, L., Leppänen, J.M., Pelto, J., Häikiö, T., Nolvi, S., Pesonen, H., Parsons, C.E., Hyönä, J. & Karlsson, H. (2018). Maternal depressive symptoms during the pre- and postnatal periods and infant attention to emotional faces. Child Development, 8, doi: dx.doi.org/10.1111/cdev.13152

Kataja, E-L., Karlsson, L., Parsons, C.E., Pelto, J., Pesonen, H., Häikiö, T., Hyönä, J., Nolvi, S., Korja, R. & Karlsson, H. (2019). Maternal pre- and postnatal anxiety symptoms and infant attention disengagement from emotional faces. Journal of Affective Disorders, 243:280-289, doi: doi.org/10.1016/j.jad.2018.09.064

Väitöskirjan keskeisenä johtopäätöksenä on, että äidin raskausajan ja synnytyksen jälkeisen ajan masennus- ja ahdistusoireet ovat yhteydessä hänen omaan sekä vauvan kognitiiviseen prosessointiin. Lapseen liittyviä vaikutuksia voi ohjata myös vauvan sukupuoli. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joiden mukaan kognitiivisen kontrollin ja toiminnanohjauksen ongelmat ovat yleisiä masennus- ja ahdistustiloissa. Aiempien tutkimusten mukaan ne voivat myös edeltää oireita, ollen riskitekijä oireiden kehittymiselle. Tutkimuksemme osoittaa, että samankaltaisia yhteyksiä löytyy myös yleisväestöstä raskausaikana. Tutkimuksemme mukaan yhteydet ovat lineaarisia, ja myös alle kliinisen katkaisupistemäärän jäävät oireet ovat yhteydessä heikompaan työmuistiin ja toiminnanohjaukseen. Tulevissa tutkimuksissa on tärkeää selvittää, mikä vaikutus oireilla ja kognitiivisilla ongelmilla on äitien arjen toimintakykyyn sekä tulevaan vanhemmuuteen. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota ongelmien päällekkäistymiseen. Samoin tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että äidin oireilu on yhteydessä siihen, miten vauva prosessoi tunnepitoisia viestejä. Vaikka vielä ei tiedetä näiden löydösten merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle, on tärkeää ajatella, että lapsi tuo oman osansa vuorovaikutukseen vanhemman kanssa. On myös tärkeää ajatella, että lapsen tarkkaavaisuus voi heijastella adaptiivisia, sopeutumista edistäviä muutoksia, jotka tukevat hänen vuorovaikutustaan vanhemman kanssa, siinä kehitysympäristössä, jossa lapsi kasvaa. Tarvitaankin pitkittäistutkimusta ymmärtämään tulosten merkitys pitkällä aikavälillä.

 

Eeva-Leena Kataja psykologi (PsT), perhepsykoterapeutti Tutkijatohtori, FinnBrain-tutkimus, Turun yliopisto Osa-aikainen yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, psykologian oppiaine eeva-leena.kataja@utu.fi

Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.