Väitöskirja: "Developmental pathways of language development: a longitudinal predictive study from prelinguistic stage to outcom

Lisännyt Laura Nurmi 4. maaliskuuta 2019

Kommunikaatiotaitojen tehokas hallinta ja kielen käyttö kommunikaation välineenä ovat keskeisiä lapsuuden kehitystehtäviä. Vuorovaikutustaitojen avulla lapsi liittyy yhteisöönsä ja viestii tarpeitaan, halujaan ja toiveitaan. Aina kehitys ei kuitenkaan etene odotetusti tai tyypillisesti. Kielen ja kommunikaation vaikeudet kuuluvat yleisimpiin varhaislapsuuden kehityshäiriöihin, esiintyvyyden vaihdellessa määritelmästä ja iästä riippuen noin 2-19% välillä. Näin ollen huomattavalla määrällä lapsia on kielen kehityksen häiriöitä ja yhä useammalla lievempiä kielen ja kommunikaation vaikeuksia. Riskilasten varhainen tunnistaminen on ensimmäinen askel lasten ja perheiden tukemisessa sekä myöhempien vaikeuksien ennaltaehkäisemisessä. Tätä varten kliiniseen käytäntöön tarvitaan entistä tarkempaa tietoa siitä, kuinka kehitys tyypillisesti etenee ja kuinka tunnistaa kehityksellisiä riskejä mahdollisimman varhain.

Väitöskirjassa tarkasteltiin esikielellisten kommunikaatiotaitojen varhaiskehitystä sekä tämän kehityksen yhteyksiä myöhempiin kielellisiin taitoihin ja vaikeuksiin kouluikään saakka. Tutkimuksella oli kolme päätavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli seurata ja kuvata useiden esikielellisten taitojen kehitystä kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Toisena tavoitteena oli tutkia tämän varhaiskehityksen ennustavuutta suhteessa myöhempiin kognitiivisiin, erityisesti kielen ja muistin, taitoihin. Kolmas tavoiteoli arvioida varhaisen seulonnan luotettavuutta kielen ja kommunikaation kehityksen seurannassa ja kehitykseen liittyvien riskien tunnistamisessa. Esikielellisillä taidoilla tarkoitetaan niitä vuorovaikutuksen keinoja, joita lapsella on käytettävissään ennen sujuvaa puhetta. Näitä taitoja ovat esimerkiksi tunteiden ilmaisu äänin ja ilmein, eleet, katsekontakti, huomion jakaminen toisen ihmisen kanssa, jokeltelu, yksittäiset sanat sekä puheen ymmärtäminen.  Myös lapsen leikkitaitojen on havaittu olevan osa ns. symbolisia taitoja ja siten kielen ja kommunikaation liittyvien taitojen ohella yhteydessä myöhempiin kielellisiin taitoihin. 

Aineistonkeruu toteutettiin vuosina 2003–2011 osana Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin Esikko- ja Tomera-yhteistyöhankkeita. Kaiken kaikkiaan 508 lasta (50,2 % poikia, 49,8 % tyttöjä) perheineen osallistui tutkimukseen. Tutkimuksessa arvioitiin lyhyen Esikko-seulontalomakkeen käyttöä esikielellisten taitojen kehityksen systemaattisessa seurannassa neuvoloissa. Lomakkeella kartoitetaan varhaisen kielen ja kommunikaation kehityksen pääpiirteitä kolmella kehityksen eri osa-alueella: sosiaalinen kommunikaatio, puheen tuottaminen ja symboliset taidot (kielen ymmärtäminen ja leikki). Esikielellisiä vuorovaikutustaitoja seurattiin 6-24 kuukauden iässä kolmen kuukauden välein. Lisäksi lasten kielellistä kehitystä seurattiin osaotoksin 2 vuoden iässä (n = 104), 3 vuoden iässä (n = 112), 4 vuoden 7 kuukauden iässä (n = 296), 5 vuoden 3 kuukauden iässä (n = 102) ja ensimmäisen luokan kevätlukukaudella (n = 273).

Esikielellisten taitojen kehitystä tarkasteltiin osatutkimuksissa I ja II. Osatutkimuksessa I tätä tarkasteltiin 6–18 kk:n iässä ryhmätasolla muuttujasuuntautuneesta näkökulmasta hyödyntäen latenttia kasvukäyrämallinnusta. Erityisesti huomioitiin kommunikaatiotaitojen eri osa-alueiden kehityksen yhteiset ja erityiset piirteet sekä yksilöllisten erojen pysyvyys. Osatutkimuksessa II kehitystä tarkasteltiin henkilösuuntautuneesta näkökulmasta. Latentin profiilianalyysin avulla pyrittiin tunnistamaan sekä tilastollisesti että sisällöllisesti toisistaan eroavia tyypillisiä kehityskulkuja 12-21kk:n iässä. Tulokset osoittivat, että yksilölliset erot kehityksessä olivat suhteellisen jatkuvia ja pysyviä. Ryhmätasolla eri osa-alueiden kehityksessä oli huomattavaa päällekkäisyyttä, eli eri taidot näyttivät kehittyvän pääsääntöisesti samaan tahtiin ja samalla tasolla. Kehityksessä oli kuitenkin havaittavissa melko suuria yksilöllisiä eroja, ja aineistosta tunnistettiin kuusi selkeästi toisistaan eroavaa tyypillistä kehityskulkua. 

Varhaiskehityksen ennustavuutta tarkasteltiin ryhmätasolla suhteessa kielellisiin taitoihin 2–8 ikävuoden välillä (osatutkimus I) ja yksilötasolla suhteessa kielellisiin vaikeuksiin 4 vuoden 7 kuukauden iässä (osatutkimus II) sekä kielellisiin ja muistitaitoihin 5 vuoden 3 kuukauden iässä (osatutkimus III). Tavoitteena oli selvittää, mitkä varhaiskehityksen tekijät parhaiten ennustavat myöhempiä taitoja, sekä johtavatko tietyt varhaiset kehityskulut todennäköisemmin myöhempiin kielellisin vaikeuksiin. Esikielellisten taitojen kehitys oli kaikissa ikävaiheissa järjestelmällisesti yhteydessä sekä vanhempien raportoimiin että psykometrisin testein arvioituihin kielellisiin taitoihin. Ryhmätasolla myöhempiä kielellisiä taitoja ennusti parhaiten esikielellisten taitojen kokonaiskehitys. Yksilötasolla selkein kehityksellinen riskipiirre oli useiden vaikeuksien ilmeneminen varhaiskehityksen aikana. Erityisen vahva ennustava yhteys löytyi esikielellisten taitojen kehityksen ja myöhemmän työmuistisuoriutumisen väliltä. 

Kaikissa kolmessa osatutkimuksessa arvioitiin myös vanhempien avulla toteutettavan varhaisen seulonnan soveltuvuutta ja luotettavuutta kielen ja kommunikaation kehityksen seurannassa. Osatutkimus I arvioi, onko vanhempien arvioimien esikielellisten taitojen ja myöhempien monipuolisesti arvioitujen kielellisten taitojen kehityksessä nähtävissä jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Osatutkimuksissa II ja III varhaisten arviointien ennustavuutta tutkittiin yksilötasolla tarkastelemalla seulontamenetelmän sensitiivisyyttä (herkkyys) ja spesifisyyttä (tarkkuus). Tulokset osoittivat, että myöhempää kehitystä ennustavia varhaisia kehityspiirteitä voidaan luotettavasti tunnistaa vanhempien antaman lomaketiedon pohjalta. Yhteydet vanhempien varhaisten arviointien ja myöhempien kielellisten taitojen välillä olivat nähtävissä sekä ryhmä- että yksilötasolla.

Kielen kehitys ja kielellisten taitojen syntymekanismit ovat pohdituttaneet tutkijoita vuosikymmeniä. Teoriat ovat noudattaneet pitkälti kunkin aikakauden tutkimuksellisia suuntauksia ja painottaneet milloin mielen sisäisiä prosesseja, milloin ympäristöä ja ulkoisia tekijöitä. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan kielen ja kommunikaation kehitys etenee jatkumona esikielellisestä kehityksestä kielellisiin taitoihin.  Vahvat kehitykselliset yhteydet sekä esikielellisen kehityksen aikana eri taitojen välillä että esikielellisten taitojen ja myöhempien kielellisten taitojen välillä puoltavat ajatusta siitä, että kieli ja kommunikaatio rakentuvat useista varhaisista sosiokognitiivisista taidoista ja ovat siten tiiviisti linkittyneet muuhun ajattelun, päättelyn ja tiedonkäsittelyn kehitykseen. 

Yksilölliset erot varhaisissa sosiokognitiivisissa taidoissa ovat siten lähtökohta myöhemmälle kehitykselle. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapsilla, joiden kehityksessä on havaittavissa useita riskipiirteitä jo ennen kahta ikävuotta, kielen ja kommunikaation taidot ovat heikommat ja työmuisti rajoittunut myös myöhemmissä ikävaiheissa verrattuna ikätovereihin, joiden esikielellinen kehitys eteni ongelmitta. Merkittävin kehityksellinen riskipiirre oli vaikeuksien kasaantuminen erityisesti, jos kehitys eteni hitaasti sosiaalisissa ja symbolisissa taidoissa. Tulokset viittaavat vahvasti siihen, että kielellisten vaikeuksien taustalla voi olla monenlaisia vaikeuksia, eikä tuottavan kielen viive ole ainoa tai paras ennustava tekijä varhaiskehityksen aikana. Kehityksen seurannan näkökulmasta tämä tarkoitta, että tuottavan kielen taitojen lisäksi olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös muihin kommunikaatiotaitoihin ja yksittäisen arvioinnin sijaan kehitystä tulisi seurata toistuvasti ensimmäisten kahden ikävuoden aikana. 

Suomalainen neuvolajärjestelmä on luonteva paikka toteuttaa tällaista kehityksen seurantaa. Tärkeä lähtökohta arvioinnille on, että se toteutetaan vuorovaikutteisesti yhdessä perheen kanssa. Vanhempien antaman tiedon pohjalta voidaan saada suhteellisen luotettava kuva lapsen sen hetkisistä taidoista. Tutkimuksessa käytetty Esikko-lomake vaikuttaisi olevan toimiva väline tällaiseen kielen ja kommunikaation kehityksen seurantaan. Toistuvan ja monipuolisen arvioinnin avulla on mahdollista tunnistaa hyvin varhain suurin osa lapsista, joilla on riski myöhemmille kielellisille vaikeuksille. Arviointi tuottaa kuitenkin paljon myös vääriä hälytyksiä, jolloin riskipiirteen olemassaolo ei johda myöhempiin vaikeuksiin. Yksi mahdollisuus tarkkuuden lisäämiseksi on yhdistää vanhempien avulla toteutettavaan kehityksen seurantaan tarkempi kliininen arviointi niiden lasten osalta, joiden varhaiskehitys osoittaa useita riskipiirteitä. Tämäntyyppinen arviointiprosessi toimii myös hyvänä lähtökohtana tukitoimien suunnittelulle, johon kehityksen seulonnan tulisi aina tarvittaessa johtaa. 

 

Määttä, S. (2017). Developmental pathways of language development: a longitudinal predictive study from prelinguistic stage to outcome at school entry. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, (582). Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7058-1

Lectio praecursoria on julkaistu NMI-Bulletinin numerossa 1/2018 ja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201805152596 

Esikko -Lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus (alunperin Infant-Toddler Checklist, ITC, Wetherby & Prizant, 2002; suomalainen versio: Laakso, Poikkeus, & Eklund, 2011) on saatavilla Niilo Mäki Instituutin kautta.

 

Lisätietoja: 

Sira Määttä

PsT, neuropsykologiaan erikoistuva psykologi

Attentio Oy ja Niilo Mäki Instituutti

sira.maatta@attentio.fisira.maatta@nmi.fi

050-5165780

Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.