Kongressikuulumisia FESN-kokouksesta

Lisännyt Laura Nurmi 24. lokakuuta 2017

16th Scientific Meeting of the Federation of the European Societies of Neuropsychology 13.-15.9.2017, Maastricht, Netherlands, http://www.fesn2017.nl

 

Kongressikuulumisia FESN-kokouksesta

 

Eurooppalainen kliinisen neuropsykologian FESN-kongressi järjestettiin nyt 16:tta kertaa, ja tällä kertaa järjestelyvastuussa olivat Alankomaiden neuropsykologinen yhdistys kumppaneinaan paikalliset Vlaamse Verenigingvoor Neuropsychologie ja Société de Neuropsychologie de Langue Francaise. Paikkana oli Maastrichtin perinteikäs kaupunki aivan Alankomaiden ja Belgian rajalla. Kongressia luonnehdittiin eurooppalaisen sijaan ”puolen maailman kongressiksi”, koska esiintyjiä oli Euroopan lisäksi Australiasta, USA:sta ja Saudi-Arabiasta saakka. FESN on 18 kansallisen neuropsykologiyhdistyksen muodostama yhteisö, jossa suomalaisilla on aktiivinen rooli. Nytkin suomalaiset neuropsykologit osallistuivat kongressiin ilahduttavalla aktiivisuudella; osallistujista 7% oli suomalaisia, mikä oli kansallisuuksista kolmanneksi eniten heti isäntämaan ja italialaisten jälkeen. Suomalaiset kollegat esittelivät tutkimuksia niin postereina kuin suullisina esityksinäkin. Tänä vuonna akatemiatutkija Teppo Särkämö sai laajasti esitellä ansiokasta musiikin aivovaikutuksiin liittyvää tutkimustyötään kuitatessaan tapahtumassa jaettavan Cortex-palkinnon, ja kongressisalissa voi tuolloin sanoa olleen suorastaan kansallisen urheilujuhlan tuntua…(Kuva 1).

 

http://kuva1.jpg Kuvateksti: Cortex-palkinto meni tänä vuonna Teppo Särkämölle joka esitemlöi otsikolla Music for the ageing brain: Efficacy and neural mechanisms of music in neurological rehabilitation. (Kuva: Tatu Kauranen)

 

 Totuttuun tapaan ohjelmassa oli sessioita laajasti kliinisen neuropsykologian eri osa-alueilta. Yhtenä painopisteenä oli kognitiiviseen ikääntymiseen eri tavoin liittyvät aiheet (dementiadiagnostiikka, biomarkkerit, MCI-kriteerit, sekä onnistunut kognitiivinen ikääntyminen). Uumajan yliopiston Lars Nybergin esittelemässä Betula-hankkeessa seurattiin 5 vuoden välein 4500 henkilön otosta kognition, muun terveysdatan ja kuvantamistutkimusten avulla. Ikääntymisen todettiin heikentävän kognitiota sekä solumassaa valkeassa aineessa ja hippokampuksessa, mutta yksilövaihtelu oli erittäin suurta. 18%:lla episodinen muisti säilyi erinomaisena hyvin korkeaan ikään, 2/3:lla muistisuoriutuminen alkoi heikentyä 60 ikävuoden jälkeen, ja 13% sijoittui jo alun perin heikommin, ja ikääntyessä suoriutuminen laski muita ryhmiä jyrkemmin ja aiemmin. Kognitiivisesti hyvin säilyneiden ryhmään kuulumista ennustivat naissukupuoli, korkea koulutus, fyysinen aktiivisuus, sosiaaliset suhteet (”lives with someone”), sekä COMT met -alleeli. Heikoimpaan ryhmään kuulumista ennusti puolestaan odotetusti matala koulutustaso, miessukupuoli, työelämän ulkopuolella oleminen ja ApoE4 -alleeli. Kiinnostava oli tulos kognitiivisesti hyvin säilyneen ryhmän nuoremmasta epigeneettisestä iästä, toisin sanoen solujen biologisesta hitaammasta vanhenemisesta (Degerman et al. Neurobiol of Ageing, 55 (2017)). Eri kohdissa elämänkaarta aivoja suojellaan eri tavoin; koulutuksen ja sosiaalisen verkoston hankkimisessa nuorena, keski-iästä eteenpäin painottuen terveellisen ja aktiivisen elämäntavan ylläpitoon ja eri sairauksien, erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn.

Omassa luennossaan (In the era on biomarkers of dementia, is neuropsychology still useful?) Lausannen yliopiston prof Demonet esitteli dementiadiagnostiikkaan liittyvän biomarkkeritutkimuksen tilaa, ja totesi neuropsykologisen lähestymistavan edelleen tarpeelliseksi dementian oirekuvan ja etiologian arvioinnissa ja interventioiden suunnittelussa. Kuitenkin erityisesti episodisen muistin neuropsykologiseen tutkimukseen toivottiin arjen kannalta realistisempia testimenetelmiä, mahdollisesti virtuaalimaailmassa navigointia edellyttäen. Modernin teknologian käyttöä neuropsykologisessa työssä esiteltiin muutenkin eri yhteyksissä, esim. Vicki Andersonin esittelemässä projektissa, jossa matkapuhelinsovelluksen (HeadCheck) avulla seurattiin lievästä urheiluaivovammasta toipuvan lapsen/nuoren oireita ja tuettiin oikea-aikaista urheiluun palaamista. Virtuaalimaailman käyttöä esiteltiin myös mm. tarkkaavuuden arvioinnissa (Kuva 2).

 

http://kuva2.jpg Kuvateksti: Neuropsykologien tutkimuksen tulevaisuus? Mervi Jehkonen tutustuu vistuaalimaailman käyttöön tarkkaavuuden arvioinnissa Marta Morenon opastuksella. 

 

Aivovammoihin liittyen esillä oli esimerkiksi sosiaalisen kognition ja tunnesäätelyn oireet aivovammoissa, lasten viivästynyt toipuminen lievästä vammasta, väsyvyysoireisto, ja varhaislapsuudessa vaikean aivovamman saaneiden sosioemotionaalinen sopeutuminen.  Vicki Andersonin esittelemissä seurantatutkimuksissa ilmeni, että alle 5-vuotiaana vakavan TBI:n saaneet eivät toipuneet erityisesti tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn alueilla yhtä hyvin kuin hieman vanhempana vammautuneet lapset. Kaikkiaan kehitys vaikean TBI:n saaneilla lapsilla jäi jälkeen ikäryhmästään, jolloin monet perheiden sopeutumisongelmat ilmenivät vasta lapsen myöhempinä lapsuus- ja nuoruusvuosina (”emerging deficits”), mikä korostaa seurannan ja ohjannan merkitystä.

Omassa sessiossaan käsiteltiin myös neuropsykologian asemaa ja kliinisten neuropsykologien koulutustilannetta Euroopassa, sekä esiteltiin FESN-jäsentutkimuksen tuloksia. Perinteisessä debatissa keskusteltiin tällä kertaa peilisolujärjestelmän vaikutuksesata sosiaaliseen kognitioon, kun vastakkain olivat P. Hagoort (Nijmegen Donders Centre) ja C. Keysers (Netherlands Institute of Neuroscience). Perinteistä klassikkomateriaalia uudelleenarvioitiin split-brain -aineistolla tehdyillä havaintopsykologisilla tutkimuksilla ja niistä johdetuilla revisioilla tietoisuutta käsitteleviin teoreettisiin malleihin (Edward de Haanin keynote-luento).

Alamme uutta kehitystä puolestaan edustivat esitykset, joissa perinteistä neuropsykologista lähestymistapaa rikastettiin eri alojen metodologiaa hyödyntämällä. Esimerkiksi perustestimme WAIS-IV:n hollantilaisversion faktorirakennetta oli tutkittu Bayesilaisella klusterointi- ja kausaalisuusarviointimenetelmällä (bayesian constraint-based causal disovery, BCCD). Osatestien todettiin korreloivan keskenään kauttaaltaan kuten odotettua. Kielellisen ymmärtämisen (VCI) ja prosessointinopeuden (PSI) indeksien latautuminen vastasi testistä aiemmin odotettua, mutta matriisipäättely -tehtävä ei latautunut odotetusti visuaalisen päättelyn (PRI) indeksiin, ja toisaalta työmuisti-indeksiä (WMI) ei löytynyt analyysissa erillisenä kokonaisuutena lainkaan, vaan päässälaskut ja numerosarjat -tehtävät jäivät erillisiksi. Kuvien täydentäminen, visuaalinen palapeli ja kuutiot -tehtävät muodostivat kokonaisuuden (joka oli erillinen kuviovaaka- ja matriisipäättely -testeistä). BCCD-menetelmä tullaan julkaisemaan (ks. Marc Hendriks & Tom Claassen, Institute for Computing and Information Sciences-iCIS). Muita esimerkkejä modernien matemaattisten mallien käytöstä: epilapsiapotilaiden aivoverkostojen hajanaisuutta kuvattiin visuaalisesti matemaattisen verkkoteorian (graph theory) avulla (B. Hermann), avh-potilaiden oirekuvia analysoitiin peliteorian käsittein (C. Hilgetag), ja virtuaalitodellisuuspohjaisten simulaatioiden hyödyntämistä käsiteltiin TBI-potilaiden kognition arvioinnissa (L. Spreij). Perinteisemmän tilastotieteen näkökulmasta testipisteiden tulkintaan saatiin myös korjausta John Grawfordin esitellessä persentiilijakauman käytön etuja ja rajoitteita testipisteiden tulkinnassa.

Kongressijärjestelyt kokonaisuudessaan olivat varsin sujuvat lukuunottamatta kongressipäivällisen järjestelyjen ongelmia. Osallistujien harmiksi upean Château Neercanne –linnan (Kuva 3) yhteyteen suunniteltu päivällinen kutistui telttaan toteutetuksi cocktailtyyppiseksi tilaisuudeksi. Syynä tähän oli savuvahinko linnan luolastossa. Onneksi pääsimme kuitenkin ihailemaan linnan upealta terassilta avautuvia maisemia. Muutokset eivät vaikuttaneet tilaisuuden lämpimään luonteeseen, ja ehkäpä myös edesauttoivat kollegoiden liikkumista ja siten joustavaa keskustelua illan aikana. Muuta sosiaalista ohjelmaa kongressissa oli perinteeksi muodostunut kaupungin vastaanotto Maastrichtin kaupungintalolla, sekä liikunnalliset kaupunkikierrokset. Ajoittain sateisesta säästä ja erittäin tiiviiksi laaditusta kongressiohjelmasta huolimatta suomalaiskollegoita nähtiin kunnioitettavasti sekä kävelykierroksella, että 10 km varhaisella aamulenkillä Maastrichtin keskustan nähtävyyksien äärellä. Järjestelyissä arvoon nousi kongressinimikyltin kelpaaminen bussilippuna koko päivien ajan, mikä mahdollisti sujuvan liikkumisen Maastrichtin keskustaan ja asemille sujuvasti.

 

http://kuva3.jpg Kuvateksti: Sade hieman häiritsi Château Neercannen upeasta terassista nauttimista. (Kuva: Helena Ojanpää)

 

Lämmin kiitos SNPY:n matka-apurahasta. Seuraava Euroopassa pidettävä neuropsykologinen tieteellinen kokous on INS Midyear meeting (www.ins2018.org) joka pidetään 18-20.7.2018 Prahassa. Nähdään siellä!

 

Helena Ojanpää, Neuropsykologian erikoispsykologi, PsT.




Yhdistyksen jäsenet voivat kommentoida artikkeleita. Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.